Kategoria: YSAO ASIAA artikkeli

Lasiset, peilinä heijastavat ovet muuttuvat raskaaksi ja hitaasti avautuvaksi, kun mieli on tukossa ja täynnä jännitystä ja huolta. Oven takaa paljastuu outoja käytäviä, luokkatiloja, ihmisiä ja tilanteita.
– Väitän, että pääpiirteissään, opiskelijoiden hyvinvoinnin pystyy aistimaan, jos on rohkeutta kysyä. Otetaan asia puheeksi. Mitä sulle kuuluu? -on hyvä kysymys, pohtii Jenni Tikkanen, jonka työnä on kulkea opiskelijoiden maailmassa ja huolehtia, että heillä on keinoja selvitä haasteista ja mahdollisuudet voida hyvin.
YSAOlla on hyvinvointitiimin luoma hyvinvoinnin vuosikello, jonka tapahtumilla ja toimenpiteillä edistetään yhteisöllistä opiskeluhyvinvointia yhdessä kaikkien YSAOlaisten sekä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tiimi pyrkii huomioimaan kampuksilla fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja aineellisen hyvinvoinnin näkökulmia.

Hyvinvointivalmentajan työpäivä koostuu erilaisista tehtävistä, tunnetiloista ja pohdinnoista.

Klo 8-10 Ryhmäytymistoimintojen suunnittelu
– Syksyllä aloittavien perustutkinto-opiskelijoiden kanssa panostamme entisestään ryhmäytymiseen, jotta opiskeluryhmästä voisi saada ystäviä sekä tukea viedä opintoja eteenpäin. Saimme kuraattorin kanssa kerättyä hyviä ideoita, ja teimme runkoa sekä sisältöä tapaamisia varten.
Ammattiopinnoissa jokaisella opiskelijalla on yksilöidyt polut, ja he kulkevat jo varhaisessa vaiheessa omalla rytmillään. Lisäksi jatkuvan haun kautta saapuu opiskelijoita eri aikoina.
– Helpolla tulee irtolaisuuden tunnetta eikä omaan ryhmään kiinnity. Sen vuoksi opiskeluhuollon, eli kuraattorin, psyykkarin ja terveydenhoitajan kanssa teemme jo opintojen alkuvaiheessa ryhmiin suunniteltuja vierailuja, joiden aikana opiskelijat tutustuvat paremmin toisiinsa ja opiskeluhuollon henkilöstöön

Klo 10-11.30 OPKUn kokous
Aamuisen suunnitelman jälkeen Tikkanen suuntasi koko YSAOn opiskelijakunnan hallituksen eli OPKUn kokoukseen.
Kun aloitin työt, OPKU- ja tutortoiminta oli minulle vieraampi asia, kuten se on myös monille uusille opiskelijoille, Tikkanen kertoo. – Muiden ammattioppilaitosten tavoin, korona oli ajanut toimintaa alas, ja lähes kaikki opiskelijatoiminnan aktiivit olivat jo valmistuneet. Toiminta piti polkaista käyntiin.
OPKU vaikuttaa konkreettisella tasolla opiskeluun, ja opiskelijoiden esille nostamat asiat etenevät usein nopeasti käsittelyyn ja mahdollisiin käytännön toteutuksiin. Aamupäivän kokouksessa valmisteltiin seuraavaa johtoryhmän tapaamista.
– Opiskelijakunnan hallitus ja innokkaat tutorit tapaavat säännöllisesti johtoryhmän, ja he pääsevät suoraan vuorovaikutukseen keskenään. Viimeksi paikalla olivat rehtori Kari Puumalainen, kehitysjohtaja Niina Puumalainen ja koulutusjohtaja Virpi Rautiainen.

Klo 11.30-12 Lounas
Tikkanen pyrkii huolehtimaan tauotuksistaan ja pystyy irtaantumaan työasioista.
– Käyn joskus työkaverin kanssa ulkona syömässä tai sitten syömme koulun lounasruokalassa, hän kertoo. – Usein parhaat ideat nousee, kun keskustellaan aiheen vierestä.

klo 12-14 Opintojen huolenpito- ja ohjauskeskustelu, järjestyssäännöt
– Tarjoamme YSAOlla opiskelijoille tukea ja ohjausta entistä enemmän ja varhaisemmin, mikäli opinnoissa esiintyy haasteita tai ne hidastuvat. Lounaan jälkeen päivitimme Wilmaan tulevaa lomaketta, joka kartoittaa opiskelijan tilannetta sekä helpottaa vastuuohjaajan ja opiskelijan keskusteluja, Tikkanen sanoo.
Hyvinvointitiimin vastuuseen kuuluvat järjestyssäännöt, joihin sisältyvät muun muassa kiusaamis- ja päihdeasiat.
– Toki niitä käsitellään myös ohjauksen ja tuen tarjoamisen kautta. Jos opiskelija tulee kertomaan, että häntä haukuttiin luokassa, käsitellään se myös järjestyssääntöjen puitteissa ja järjestetään asianmukaiset keskustelut ja selvittelyt, Tikkanen kertoo. – Kun opiskelija nostaa tilanteen meille, se on jo tärkeää ja se käsitellään, ettei tilanteet paisu ja vaikuta opiskeluun. Valitettavasti monet nuoret ajattelevat, että omat tekemiset tai sanomiset voi kuitata vitsillä. Kukaan ei saisi kokea, että olisi ulkopuolinen tai kiusattu.

klo 14-15 Musiikkiesitystreenit
– Kevätjuhlissa oli tarkoitus olla opiskelijaesiintyminen, mutta hän valitettavasti estyi, selventää Tikkanen päivän ohjelmastaan. – Tuossa vaiheessa meillä oli vielä treenit, kun suunnittelimme duetto-laulantaa. Hyvinvointivalmentajan tehtävässä olen päässyt hyödyntämään omia vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita, Tikkanen iloitsee.

klo 15-16 Opiskelijaintranetin kehittämispalaveri
Tikkanen kävi eKampuskoordinaattori Kaisu Auvisen sekä opojen kanssa läpi opiskelijoiden toiveita Intranetin suhteen.
– Tarkastelimme, kuinka se on toiminut ja otettu vastaan. Opiskelijakyselyssä nousi toive opiskelijoiden omasta kanavasta, ja tarkoitus on, että Intranet rakentuisi vuorovaikutteiseksi alustaksi.
Kehityssuunnitelmiin on nostettu opiskelijakunnan ja tutoreiden sivut, jonne he saisivat itse päivittää sisältöä.

OPKUn jäsenenä toimiva Helmi Puranen on opiskellut eläintenhoitoa. Alan hän totesi omakseen Valman kautta, kun pääsi tutustumaan eri aloihin. Hän aloitti ryhmässä kesken vuoden ja on järjestänyt välillä kevennettyä lukujärjestystä.
– Täytyy osata pitää taukoa ja sanoa itselle ja muille, jos ei jaksaminen riitä, Puranen toteaa. – Meillä on säännölliset keskustelut opettajien kanssa, ja tosi joustavasti saa sovittua tuntien määrän lukujärjestykseen.
Puranen tietää, että vastuuohjaajalle voi rohkeasti kertoa omasta jaksamisestaan, he ymmärtävät kyllä.
– Ei tarvitse paukuttaa samaa tahtia kuin muutkin. Minulla oli aluksi paine siihen, ja harmitti ajatella, etten valmistuisi samaan aikaan, muistelee Puranen. – Mutta sitten huomasin, että olinkin saanut tehtyä vaaditut tehtävät ja valmistun samassa ajassa muiden kanssa.

Hyvinvointitiimi kulkee opiskelijan arjen rinnalla yhdessä vastuuohjaajan, opojen ja opiskeluhuollon tukena. Täällä ei tarvitse olla yksin. Ole rohkeasti oma itsesi, uskalla kysyä ja ota asiat puheeksi, muistuttaa Tikkanen. – Mene unelmia kohden ja luota, että elämä kantaa. Oma paikka kyllä löytyy.

Sankariniemen kampuksella sijaitsee toiminto, jossa jaetaan tietoa, löydetään ratkaisuja ja ennen kaikkea palvellaan ihmisiä. YSAOn tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat tarjoavat koulun muille opiskelijoille ja henkilökunnalle it-tukipalvelua osana omaa opiskeluaan. Jo kahden vuoden ajan pyörinyt EduHelp on osoittanut tarpeellisuutensa.

– Tässä oppii ihmissuhteista ja ihmistuntemuksesta, mitä ei heti voisi kuvitella oppivansa, kun työskennellään tietokoneiden parissa, sanoo opettaja Tarja Hyvärinen. – Meillä on hyvä porukka, kaikki opiskelijat auttavat toisiaan ja vertaisoppiminen on vahvaa.
Asian voi todentaa paikan päällä. IT-alan opiskelija Janne Savolainen ehtii pyörähtää toimistolla, kun koneasennuksen opettaja jo haki hänet ratkomaan pikaista ongelmaansa. Työn jälkeen Savolainen palasi Aki Hiltusen viereen valmiina seuraaviin tehtävänantoihin.
– Täällä saa olla rennosti, ja meillä on hyvä porukka, kertoo Savolainen.
– Täällä on aina mukava olla, komppaa Hiltunen. – Uudet opiskelijat otetaan nopeasti mukaan. Ensimmäisen vuoden opiskelijoille kerrotaan EduHelpistä ja sitten vuoden lopulla tai toisen vuoden alussa siirrytään kokeilemaan työtä.
EduHelpissä harjoitellaan jokaisen oman valmiuden ja osaamisen mukaan. Opiskelija voi aloittaa seuraamalla ja kuuntelemalla muiden työtä, kunnes on valmis kokeilemaan itse tehtäviä. EduHelpin merkitys on kasvanut, kun peruskoulusta saapuneille opiskelijoille tarjotaan omat tietokoneet.
– Muut opiskelijat hakevat helpommin apua, kun tietävät, että tuessa on toinen opiskelija, kertoo Hyvärinen havainnoistaan.
EduHelpin omakin työ on kehittynyt vuosien aikana, ja nykyisin he vastaanottavat päivittäisiä palvelupyyntöjä Efecte-sovelluksen kautta, sähköpostin sijaan. Näitä sovelluksia käytetään myös yrityksissä it-tuen tehtävissä, joten niidenkin hallinta on it-alaa opiskeleville tärkeää oppia.
– Päivän alussa katsomme mitä palvelupyyntöjä, eli tikettejä, on tullut sekä tarkistamme, onko asennettavia koneita tai puhelimien luovutuksia. Lisäksi vastaamme puhelimeen ja ratkomme pyyntöjä, kertoo Savolainen päivän etenemisestä. Hän tekee EduHelpissä työssäoppimistaan, joka toimii ratkaisuna, mikäli muualta ei oppimispaikkaa löydy.
Haastavimmat ongelmat ratkotaan usein porukassa.
– Vaikeinta on esimerkiksi, jos etänä opiskeleva soittaa 200 kilometrin päässä ja ongelma vaatisi koneen katsomista, pohtii Hiltunen. – Silloin täytyy mahdollisimman hyvin ohjeistaa asia puhelimessa. Aluksi aina etsimme netistä ratkaisua, jos emme itse tiedä vastausta valmiiksi.
– Jos ei keksi ratkaisua yksin, kysymme toisiltamme. Kaikista vaikeimmissa ongelmissa käännymme YSAOn digipalveluiden henkilöstön puoleen, Savolainen kertoo.
– Tai jos meillä ei ole tarpeeksi käyttöoikeuksia, lisää Hiltunen. – Teemme aika paljon yhteistyötä digipalveluiden henkilöstön kanssa. Voisi jopa sanoa, että EduHelp on “pienempi YSAOn digipalvelut”.

Alan tulevaisuuden Hiltunen näkee hyvänä ja erittäin tärkeänä. Eikä hän keksi alaa, jossa tietotekniikkaa ei tarvittaisi.
– Töitä kyllä löytyy, jos osaa hommansa, Savolainenkin sanoo.
Eikä nuorukaisten mielestä käsiteltävät ongelmat ole yleensä vaikeita.
– Vinkkini alan työhön on, että pitää mahdollisimman rauhallisen pään. Ettei ajattele heti vaikeimman kautta, vaan pohtii maalaisjärjellä, Hiltunen vinkkaa.
– Mene avoimella mielin hommaan ja tee päivä kerrallaan, täydentää Savolainen.

Molemmat suunnittelevat opiskelun jatkamista ammattikorkeakouluun, eri vaihein. Armeijaan menonkin voi nähdä tietotekniikan kautta, sillä siellä panostetaan myös kyberturvallisuuteen.
– EduHelpissä näkyy koko it-tukihenkilön työkuva, kertoo Hyvärinen. – Viime vuonna valmistuneet ja EduHelpissä työskennelleet sanoivat, että töihin oli helpompi siirtyä, kun oli vastaavaa jo tehnyt opiskeluaikana.
– Hyvärinen sanoo oppivansa itse valtavasti päivittäin, ja hänellä on erilaisia kehitys- ja laajennusideoita EduHelpin varalle. Osaamista ja taitoa kun opiskelijoilla jo löytyy.

YSAOn maarakennusalan opiskelijoiden ja kuopiolaisen, ammattiurheilija Ilkka Herolan tiet yhdistyivät, kun Herola hankki veljensä kanssa Kuopiosta kaupunkitontin. Työmaalle nousee kaksi omakotitaloa rakennusalan ammattilaisten, Herolan perheenjäsenien sekä YSAOn opiskelijoiden voimin.
– Mukava tekemisen meininki on koko ajan ja ollaan aikataulussa. Itsekin olin enemmän paikalla ennen tiukempaa harjoituskautta ja leirityksiä. On ollut hieno nähdä miten nämä tulevaisuuden ammattilaiset ovat maaurakointia tehneet.
Herola seuraa opiskelijoiden kaivinkoneenkäyttöä ja jatkaa: – He ovat olleet isona apuna meille, ja toivottavasti saaneet mielekästä ja ehkä erilaista tekemistä. Näkevät vaiheittain etenevää rakennusprojektia käytännössä.
Maaninkalainen Erno Tuovinen on yksi maarakennusalan opiskelijoista, jotka pääsevät työskentelemään Herolan tontilla. Tuovinen hakeutui alalle kiinnostuksensa ja kokemuksensa pohjalta.
– Osa hommista on ollut tuttua. En tosin odottanut, että niin nopeasti pääsee koneella ajamaan. Alun jälkeen huomasin, että ei se niin vaikeaa olekaan.
Kaivinkoneella ajaminen onkin Tuovisen lempityötä. Alalla hänen mukaansa pärjää riittävillä tauoilla ja hyvin ruokailemalla. Lisäksi työt vaativat sitkeyttä. – Jos joku ei heti onnistu, täytyy malttaa yrittää useamman kerran.
Opettaja Kari Julkunen seuraa ja ohjaa opiskelijoiden työtä. Kolmen viikon aikana tontilla on tehty pinnanraivauksia, kantojen poistoja, täytemaan ja kiviainesten ajoa rakennuksen pohjia varten sekä maan tiivistystä.
– Talon oma työväki aloitti anturavalun teon tiivistysten jälkeen, ja tässä vaiheessa on viemäriliittymät ja vesijohdot valmiina. Käytännössä kaikki perustavaa laatua olevat työt on tehty ja nyt harkkomuuraus jatkuu, kertoo Julkunen.
Kesän aikana rakennus nousee eri ammattimiesten toimesta.
– Opiskelijat saavat päivien aikana vahvaa kontaktipintaa lukuisiin toimijoihin. Maarakentajan arjessa tehdään paljon yhteistyötä, Julkunen paljastaa.
Herola on huomannut, että rakennustyömaahan liittyy paljon muuttujia.
Stressiäkin saisi raavittua, mutta hoidettaviin asioihin voi suhtautua hyvin. Määräänsä enempää ei voi tehdä, ja haasteita sekä vastoinkäymisiä on siedettävä, pohtii Herola. – Samantyyppistä urheilussakin on. Suunnitelmia on aina mukava tehdä, mutta todellisuus on soveltamista ja muutosten kanssa elämistä.

Ammatti suksien päällä
Urheilijan ensi askeleet tulevalle uralle alkoivat mäkihypyn parissa jo 7-vuotiaana, jota ennen Herola liikkui muiden lasten tavoin paljon sukset jalassa. Nyt 28-vuotiaana hän valmistautuu jälleen A-maajoukkueen yhdistetyn lajin maailmancup-kisakautta varten. Ammattiurheilijan määritelmän hän täytti vuonna 2012, kun alkoi kisaamaan ja harjoittelemaan osana A-maajoukkuetta.
– Toki vuosia ennen sitä oli haave päästä ammattiurheilijaksi. Kyllä se nuorella iällä herää, Herola muistelee. Siitä se muuttuu haaveesta tavoitteeksi ja alkaa pikkuhiljaa toteutumaan.
Nuorille, joilla on vastaava palo, Herola suosittelee urheiluakatemiaa. Hän kuuluu itse edelleen Kuopion alueen urheiluakatemiaan.
– Siltä pohjalta itse aikanaan kävin lukion, ja meillä oli myös ammattikoulun puolelta urheilijoita eri lajeissa. Akatemia mahdollistaa urheiluun keskittymistä koulunkäynnin ohessa. Voi käydä aamutreeneissä ja lajista riippuen saada sosiaalista verkostoa ja palveluita sekä asiantuntemusta. Näkisin, että kuuluminen johonkin urheiluakatemiaan on erittäin tärkeä osa urheilijan polkua Suomessa, lajin kuin lajin osalta.

Liikunnan ohella palautumisella ja sen seurannalla on iso merkitys urheilijan päivissä.
– Urheilijoilla fyysistä kuormaa tulee paljon, joten täytyy varmistaa, että pääsee palautumaan eikä riko itseään. Kaikki palautumista tukeva on isossa roolissa, kuten ravinto ja riittävä lepo, rytmittäminen sekä oman fyysisen tilan seuranta, Herola kertoo ja pohtii tavallisen työelämän kuormittavuutta. – Siinä ei välttämättä töiden jälkeen ole aikaa tai jaksamista liikkumiseen, ja se syö hommaa toisesta päästä. Ehdottomasti omasta hyvinvoinnista on huolehdittava.
Myös maarakennusalalla hyvinvointia seurataan ja ohjeistetaan. Koneenkuljettajan kehon tärinää on tutkittu tela- ja pyöräalusteisilla koneilla, jonka perusteella työn tauotusta osataan ohjata.

Hyvinvoinnin tueksi ja liikunnan aloittamiseksi Herola kannustaa kokeilemaan jopa lajeja, joista itse ei uskoisi pitävänsä. – Mahdollisuudet ovat rajattomat. Ensimmäisenä kannattaa unohtaa se mitä olet aiemmin kokeillut tai missä koet olevasi hyvä. Keskity siihen mistä tykkäät. Itse aloitin viime vuonna golfin, ja vaikka olen kuutamolla eikä suorittamisen taso ole millään tasolla hyvää, nautin siitä hommasta, Herola sanoo.
Liikunnan mielekkyyttä voi lähestyä eri tavoin. – Se voi olla peli tai tavoite, sosiaalinen toiminta tai nimenomaan, ettei se ole sosiaalista toimintaa. Oman mieluisan tavan löytäminen on tärkein. Se on henkiselle puolelle sekä stressin hallinnalle hyödyllistä ja ajaa ihmistä oikeaan suuntaan.
Liikkuvan uransa vuoksi Herola hakee itse henkisen puolen rentoutumista musiikista ja kitaran soitosta. Myös luonnossa liikkuminen, metsästyksen ja kalastuksen muodossa, auttaa jaksamiseen.
– Omien rajojen tunteminen on kaikkein tärkein asia. Hyväksy, että välillä tarvitset lepoa ja asioiden hetkellistä unohtamista. Tärkeää on myös löytää sopiva määrä työtä, että jaksat hoitaa sen kunnolla. Silloin oma elämä ja terveys pysyy kunnossa, kiteyttää Herola.

Runnin läheisyydessä asuva Juuso Niskanen tietää aamupalan tärkeyden, kun lähtee koululle aikaisin aamulla. Muiden opiskelijoiden tapaan, hänelle tarjotaan YSAOlla maksuton aamupuuro, joka auttaa jaksamisessa.
– Sen olen oppinut, että ruoka pitää maustaa kunnolla, kertoo kokiksi opiskeleva Niskanen. – YSAOlla yksi opettaja sanoo, että kun maku tuntuu sielussa, niin ruoka on hyvää. Se on kyllä niin. Kotona kun teen ruokaa, maustan sen hyvin, jotta vanhemmilla tulisi siitä hyvä mieli.
Niskanen haki hetken mielenjohteesta ravintola- ja cateringalaan ja on tyytyväinen valinnastaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että heidän tekemänsä ruoka menee myyntiin YSAOn myymälään.
– Siellä on oikeita ihmisiä ostamassa sitä ruokaa, ja sieltä tulee aitoa palautetta, kertoo Niskanen. – Osa ruuista on gluteenitonta, maidotonta ja laktoositonta, joten tarkka saa olla, ja tässä oppii huolellisuuteen.
Kotioloissa Niskanen kokkaa musiikkia kuunnellen, sillä se rauhoittaa tekemistä, mutta koulussa hän keskittyy opettajien ohjeistuksiin. Lempimausteeksi Niskanen mainitsee suolan tai pippurin ja suosikkipuuroksi ohrasuurimopuuron, jota voi syödä erilaisten kiisseleiden kanssa.

YSAOn ruokapalvelusuunnittelija Anne Huttunen kertoo, että koulun ruokasuunnittelua ohjaa eniten ravitsemissuositukset.
– Lisäksi ruokalistaan vaikuttaa hankintasopimukset ja paikalliset tottumukset, tarkentaa Huttunen. – Kerran vieraalta seudulta tullut ihmetteli, kuinka lounaalla tarjotaan puuroa. Listalla oli ohrasuurimopuuroa, joka on Pohjois-Savossa hyvin normaali kouluruoka.
Laaja-alaisesti ravitsemusalan töitä tehnyt Huttunen paljastaa salaiseksi mielihyväkseen numerot, joita pyörittelee nykyisessä tehtävässään. Hän seuraa ruoka-aineiden hintamuutoksia, saatavuutta, reseptiikan toimivuutta, annoskokoja sekä hävikkimäärää ja tekee niiden pohjalta suunnitelmat, joka näkyy, maistuu ja tuoksuu.
– Tällä hetkellä ruokimme 1-vuotiaista aina eläkekynnykseen asti, hän kertoo. – Asiakkaitamme ovat päiväkotilaiset, peruskoululaiset, toiseen asteen opiskelijat sekä työssäkäyvät. Toki toimintamme ydin on tarjota YSAOn opiskelijoille ja henkilöstölle lounas ja nyt myös aamupuuro.
Hyvin toteutunut ja vastaanotettu aamupuuro tarjotaan opiskelijoille ensi lukukautenakin.
– Viime syksynä saimme palautetta sydämestä asti, iloitsee Huttunen. – Aamupala kun on päivän kivijalka.
Luomupuuron lisäksi YSAO pyrkii hankkimaan osan raaka-aineista lähiseuduilta. Niistä tehdään ruokaa, joka miellyttää monia. Kaikki ehdotukset eivät aina päädy ruokalistaan, vaikka pyyntöjä tulee. – Mykyrokkaa emme ole muutamaan vuoteen keittäneet, se on niin suuritöinen ja jakaa vahvasti mielipiteitä, sanoo Huttunen.
Ehdotuksien lisäksi keittiö saa palautetta maistuvasta ruuasta ja “sattumien” eli pääraaka-aineiden runsaudesta annoksissa.
– Ruuassa on sitä mitä sanotaan ja laatu on tasainen sekä turvallinen. Meillä on vakioitu, ruokatuotanto-ohjelmaan tallennettu resepti, jota kaikki kokit seuraavat.
Alalla on paljon kehityssuuntauksia sekä uusia käytäntöjä. Kestävä kehitys näkyy YSAOlla arkisin toimin, kuten muovipakkausten keräyksellä sekä uunien käytön ja tiskilinjaston järkevän käytön seurannalla. Lisäksi tarjottimien poistolla on saatu vähennettyä sekä tiskiä että ruokahävikkiä.
– Nyt tulee sitä ikäluokkaa, joille tarjottimien poisto ei ole uusi juttu. YSAO ei ole ensimmäinen paikka, jossa he ruokailevat ilman niitä, tietää Huttunen.
Ruokahävikkiä seurataankin entistä tarkemmin. Muuttunut jätelaki vaatii, että syömäkelpoinen jäte täytyy punnita, ja Sankariniemellä hävikkivaaka herättelee ruokailijoita oman annoskoon arvioinnissa.
– Samalla saamme tärkeää dataa. Jos jotain ruokaa heitetään paljon pois, tiedämme, että sen reseptiikalle täytyy tehdä jotain, kertoo Huttunen.
YSAOn tavoitteena on, ettei syömäkelpoista ruokaa heitetä pois ja ruokapalvelutiimi huolehtii, että kampuksilla riittää syömistä monipuolisesti. Esimerkiksi Sankariniemen kampuksella tehdään päivittäin 700 annosta, joista dieettikokit hoitavat erityisruokavalioiden valmistuksen. Ajoittain eteen tulee yllättäviä tilanteita, joten tiimi pitää aina varasuunnitelmia takataskuissa.
– Tämä on kolmen asian kombo; raaka-aineiden, koneiden ja ihmisten on toimittava tasapainossa tai joudumme ideoimaan uutta nopeasti, Huttunen kertoo ja lähettää terveiset kaikille ruokailijoille: – Muistakaa arvostaa ruokaa. Teemme sitä täydellä sydämellä aina suunnittelusta asti.

Jos on maailmalla myllertänyt monella tapaa, on myös YSAOn eKampuksella tapahtunut kuluneen vuoden aikana hurjasti erilaisia uudistuksia ja kehitysaskeleita. Strateginen tavoitteemme: Uudistumme digitaaliseksi oppimisympäristöksi etenee hyvällä sykkeellä eteenpäin.  Itslearning -verkko-oppimisympäristönä on vakiinnuttanut ja vahvistanut asemaansa, verkkosivu-uudistus rynnisti julkaisuvaiheeseen ja heti perään alkoi intranetin uudistusprojekti. Uusi Intranet sai rinnalleen oman kanavan opiskelijoille (opiskelija-intra) sekä kumppaneille oman extranet -palvelun. Myös ajanvarauksen ja palvelukanavien digitalisoimista on pilotoitu ja käyttöönotettu. 

Oppimisympäristöissä on käyttöönotettu uutta teknologiaa AR ja VR ympäristöjen kautta. Digitaalisuus voi joskus pelottaa, mutta kun tarttuu rohkeasti digimörön turkkiin ja tutustuu kehittyneisiin oppimisympäristöihin, voikin saada aivan uusia näkökulmia opiskeltavaan aiheeseen. Havainnollisten uudenlaisten oppimisympäristöjen käyttö helpottaa käytännön työtehtävien omaksumista ja pelilliset ominaisuudet imaisevat opiskelijat mukaansa. 

Tähän tarpeeseen Ylä-Savon ammattiopistossa on kehitetty 3D- ja AR-ympäristöt. Ympäristöt ovat kehitetty hanketyönä Infra-ala digittää- ja Tehokkaan puulogistiikan oppimisympäristöjen kehittämishankkeissa. Ympäristöt ovat kaikkien YSAOlaisten saatavilla ja niitä voi käyttää hyvin monella alalla. Ainoa rajoitus ympäristöjen käytössä on, että liikkuvaan eläimeen oppimisympäristön avaavaa herätettä ei kannata liimata. Se heräte voi luikkia pakoon. 

AR-ympäristö soveltuu erityisen hyvin laitteen, koneen tai tilan opiskeluun tai esittelyyn. YSAOn aARre-ohjelma sisältää myös paikannusominaisuuden sisältöjen näyttämiseksi. Sen avulla oppilaat voivat ulkona osallistua esimerkiksi erilaiseen suunnistamiseen, paikkojen tunnistamiseen tai miksipä ei vaikka liikuntatunnilla toimintaan, jossa pitää kiertää tietyt rastit ja vastata niillä esitettyihin kysymyksiin. Tämän teknologian käytössä vain mielikuvitus on rajana 

​​​​​​​​​​​​​​Myös uusia koulutustuotteita on syntynyt mukavasti ja teknologiaa hyödyntäen. Kaiken tämän uudistamisen tukena ja tekemässä mukana on eKampuksen digiosaamisen tiimi, joka omalta osaltaan edistää yhteistä tavoitettamme. 

Kaisu Auvinen 

eKampuskoordinaattori 

Ammatillisen koulutuksen suurtapahtuman Taitaja-kisojen neljäpäiväinen finaali järjestettiin tänä vuonna Porissa. Skills Finland ry:n organisoimassa Taitaja-kilpailussa ammattiin opiskelevat nuoret kilpailivat SM-mitaleista, ammatillisiin perustutkintoihin perustuvissa lajeissa.

YSAOn taitavat opiskelijat

YSAOlta kisojen finaaliin ylsi sähköasennuksessa Luukas Iskanius, CNC koneistuksessa Lassi Heino, infrarakentamisessa Jukka Niskanen sekä tietokoneet- ja verkot -lajissa Vili Tikkanen. Niskanen ja Tikkanen voittivat lajistaan kultaa, kun taas Iskanius sekä Heino saivat lajistaan hopeaa.

Vili Tikkanen sai myös ehdokkuuden Vuoden Taitajien taitajaksi. Lajituomarit tekevät ehdotuksen harkinnanvaraisesti lajinsa parhaasta, joka osaamisen lisäksi edustaa positiivisesti lajiaan sekä ammatillista koulutusta. Ehdokkuus kertonee osaltaan siitä, millaisista ominaisuuksista tämän vuoden voittaja on tehty.

Opiskelijoiden kisavalmisteluita tukivat myös heidän oppisopimuspaikat, joita olivat LVI-palvelut Viva  Oy, Maansiirto Korolainen Ky, RP-teollisuuspalvelu Oy sekä Ponsse Oyj.

Mitalistien kommentit

Mitalistit kommentoivat omalta osaltaan kisakokemuksia.

Ylpeä kannustus- ja tukijoukko

Paikan päällä kilpailijoita oli kannustamassa huoltajavalmentajina alojen opettajat, YSAOn Taitaja-koordinaattori Satu Nasrelarab sekä Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja ja YSAOn rehtori Kari Puumalainen.

Puumalainen kertoi kisapäivien tunnelmista:

YSAOn Taitaja-joukkue teki todella kovan suorituksen, neljä kilpailijaa, neljä mitalia. Vaikka miehet ovat nuoria, on asenne tekemiseen ammattimainen, mietitään ensin, tehdään sitten, ei hötkyillä turhasta. Olen ylpeä sekä opiskelijoista, mutta myös koko Taitaja-tiimistä, joka auttoi sekä opiskelijoitamme menestymään omissa lajeissaan, mutta myös toteuttamaan koko Taitaja -tapahtumaa. He kaikki toteuttivat oman ammattinsa edustajina YSAOn teemaa: ”Antaa taidon näkyä”!

Satu Nasrelarab seurasi kisaajien ja huoltajavalmentajia jo syksyvalmisteluista alkaen. Hän kertoi tunnelmista heti tulosten julkaisun jälkeen:

”On vaikea kiteyttää tunnelmia. Pojat teki niin uskomattoman hienoa työtä alusta loppuun. Näitä meidän opiskelijakilpailijoita seuratessa olen ihastellut heidän asennettaan. Vaatimattomuus, rauhallisuus, keskittyminen omaan suoritukseen, määrätietoisuus, huumori. Tuota kaikkea löytyy taidon lisäksi.”

Lisätiedot

YSAOn Taitaja-koordinaattori 
Satu Nasrelarab 
satu.nasrelarab@ysao.fi
0400 798 524

Muutokset luovat uutta maailmaa

Ammatillinen koulutus ja sen toteutustavat eri maissa poikkeavat toisistaan joskus merkittävästikin. Kaikille maille on kuitenkin yhteistä se, että koulutusta järjestetään ainakin uusien osaavien työntekijöiden saamiseksi elinkeinoelämän palvelukseen sekä jo työssä olevan väestön täydennyskoulutustarpeiden turvaamiseksi.

Olen saanut olla mukana EfVETin (European Forum for Vocational Education and Training) työssä laatimassa ammatillisen koulutuksen skenaarioita vuoteen 2030 saakka. Teemaryhmässä on ollut mukana kymmeniä edustajia useista Euroopan maista. Pidimme työmme alustavan raportin julkaisutilaisuuden Berliinissä vähän ennen joulua, ja itse raportti -Four Scenarios Report – julkaistiin helmikuussa EfVETin verkkosivuilla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ammatillinen koulutus ja sen toimintaympäristöt ovat voimakkaassa muutostilanteessa, ja muutoksiin on vaikuttamassa useampia yhtäaikaisia ilmiöitä kuin oppilaitoksen arkityössä on ehkä vielä havaittukaan.

Ennakointityössä tarkastelua tehtiin kahden päämuuttujan; koulutuksen rahoituksen ja osaamisen tunnustamistavan kautta. Syynä näihin valintoihin oli se, että perinteisen oppilaitoksen toiminnan ytimessä on julkinen rahoitus ja tutkinnot osaamisen osoittamisen muotona. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttumassa, yhä useammin jatkuvan oppimisen maailmassa tutkinnon painoarvo etenkin aikuisten opinnoissa vähenee ja itse opittava aihealue ja sen haltuun saaminen korostuu. Tämä ilmiöhän on tunnistettu myös Suomen koulutuspoliittisessa selonteossa.

Peruspilareiden muuttuminen ja osittainen murtuminen haastaa oppilaitoksia voimakkaasti. Koulutusmarkkinaan on tullut ja tulee yhä nopeammassa tahdissa uusia toimijoita, jotka keskittyvät toimintaan globaalissa koulutusmarkkinassa, yleensä digitaalisia alustoja hyödyntäen. Samanaikaisesti erilaiset yhteistyömallit työelämän kanssa tulevat kehittymään ja tiivistymään.

Ammatillisen koulutuksen johtajille ja päättäjille tulevaisuuden aktiivinen ja systemaattinen ennakointi tulee olla osa jatkuvaa toimintaa, joka on integroitu osaksi oppilaitoksen perusprosesseja. Oppilaitosten ei tulisi tehdä merkittäviä taloudellisia resursseja vaativia ja samalla käsiä sitovia investointipäätöksiä tarkastelematta opetuksen toteutustapojen ja samalla koko koulutusmarkkinan muutosta vähintään kymmenen vuoden aikajänteellä. Yhä useampi opiskelija haluaa opiskella perinteisten opiskelumallien ulkopuolella, mm. digitaalisia ratkaisuja hyödyntämällä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että nämä opiskelijat eivät ole samassa määrin läsnä fyysisillä kampuksilla kuin aiemmin.

Opetuksen ja oppimisen uudet muodot ja yhteistyöverkostot ovat koulutuksen järjestäjille mahdollisuus, mikäli me osaamme rohkeasti omaksua ja kehittää joustavampia ja opiskelijoiden tarpeista lähteviä ratkaisuja. Toiminnassa tarvitaan jatkossakin seiniä, mutta seiniä tärkeämpää on se mitä niiden sisä- ja ulkopuolella tapahtuu. Rohkaisen ja samalla haastan kaikkia ammatillisen koulutuksen johtajia ja päättäjiä tutkailemaan ammatillista koulutusta ja sen potentiaalisia kehityskulkuja ilman ”ammattikoulun” hattua, uudet näkökulmat tuovat koulutuksen järjestämiseen myös uusia mahdollisuuksia.

Artikkeli on ilmestynyt 30.3.2022 AMKE ry:n sivuilla
Lue YSAOn muut artikkelit tästä.

Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän johtaja, AMKE ry:halituksen varapuheenjohtaja Kari Puumalainen työn ulkopuolella: Vapaa aika menee kesällä golfia pelaillen ja talvella kesään valmistuen.

Julkaistu 19.1.2022

YSAO kehittää aktiivisesti oppimisympäristöjään

”Kehitys ei voi pysähtyä, jotta voimme opettaa tulevaisuuden tekijöitä. Kehitystyö vaatii investointeja ja tietoa työelämän suunnasta”, kertoo koulutusjohtaja Virpi Rautiainen. Elinikäisenä opiskelijana hän tietää itsekin kuinka tärkeää on oman osaamisen kehittäminen, ja mitä vaatimuksia myös opettajille muodostuu moninaisista opintopoluista. ”Ytimessä on pedagoginen osaaminen. Sisällöt paketoidaan ehjänä kokonaisuutena eri kanaviin, joissa opiskelijat ovat.”

Iisalmen Peltoniemelle on noussut YSAOn tämän hetken näkyvin uudistus, rannan tuntumaan valmistunut kampuksen uusi pääkoulurakennus Taitotalo. Sen vierellä sijaitseva yli satavuotias Villa Lagus saneerattiin saman työmaan yhteydessä nykykäyttöön sopivaksi, mutta sen historiaa arvostaen. ”Yksistään tilat eivät luo oppimisympäristöä, vaan henkilöt”, tarkentaa Rautiainen. ”Opiskelijat, henkilökunta sekä yhteistyökumppanit luovat oppimisympäristön.
Sisältö on se tärkein, eivät seinät.”

Oppimisympäristön kehitystyössä YSAO huomioi työelämän tarpeet. ”Työelämän oppimisympäristö
kehittyy työelämän puitteissa. Siinä olemme lähellä, tehden tiivistä yhteisyötä. Ylä-Savon alueella on hienoa, aitoa yhteistyötä mm. elinkeinoelämän ja osaamisen kehittäjien kesken. Täällä ennakoidaan pohtien miltä asiat
näyttävät myöhemmin”, kertoo Rautiainen. ”YSAO tekee kiinteää yhteisyötä jäsenkuntien sekä koko alueen kuntien ja elinkeinoelämän kanssa. Tässä kohtaa on hyvä muistaa Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän perussopimus. Yhtenä tehtävänämme on toteuttaa koulutus ja elinkeinoelämän kehitystyötä tukevaa hanketoimintaa. Se on lähtökohtaisesti aina ollut yksi perustehtävistämme. Tuotamme osaajia alueen työelämän tarpeisiin.”

Opiskelun moninaisuus mahdollistaa erilaiset, yksilölliset polut. Ammatillisessa koulutuksessa saman osaamisalan opetuspolku voi olla hyvin erilainen eri henkilölle. Aiempi osaaminen sekä opiskelukanavan valinta vaikuttavat
opiskelun etenemiseen. Opiskelu voi tapahtua työelämässä, verkko-opintoina sekä lähiopetuksessa. ”Iso osa opiskelijoistamme on aikuisia, jotka voivat hakea täsmätaitoa tai tietoa laajemmasta kokonaisuudesta. Tai he haluavat
oppia ihan uutta. Nuoret sen sijaan opettelevat työelämäntaitojen lisäksi peruselämänhallintataitoja”, sanoo Rautiainen. ”Muuttuvassa työkentässä työura ja niiden yhdistelmät ovat hyvinkin erilaisia.”

Moninaisuus kehittää myös opettajan työkenttää. YSAOn yhtenä strategisena tavoitteena on kehittää digitaalista oppimisympäristöä, joka ei tarkoita yksistään verkko-oppimista. Opetustyössä panostetaan teknologiaan, jotta tulevat
osaajat hallitsevat tulevat työvälineensä. Esimerkiksi maataloudessa hyödynnetään laajasti teknologiaa eläinten hyvinvoinnin seurannasta laitteiden ja koneiden robotisaatioon, jotka osaltaan tuovat sekä maatalousyrittäjille että
työntekijöille lisäoppimistarpeita. Peltoniemi tarjoaakin ainutlaatuisen laajan ja moninaisen osaamisen kehittymisympäristön.

”Peltoniemi on huippu alueena, tiluksina ja tilana. Siellä ei tule raja vastaa niiden puolesta.
Se antaa hyvät olosuhteet kehittyä, kunhan ennakoidaan ja askelletaan oppimisympäristönkin kehittämisessä ennakoituun suuntaan”, pohtii Rautiainen, joka on innoissaan myös yli satavuotiaasta Villa Laguksesta. ”Se on taas
tässä päivässä, upeana. Matkan varrella muuttuneena se kantaa perusrunkoaan. Toivon, että uudessa rakennuksessa on samanlainen elinkaari.”

Mun veli opiskelee MAHIKSEN kautta”, Samueli Aatsinki kertoo, kun vierailemme YSAOn Vieremän yksiköllä. ”Mä voin hakea sen, odottakaa hetki.”

Muutamien minuuttien kuluttua tervehdimme vieremäläistä, 16-vuotiasta Akseli Aatsinkia. Hän suorittaa kaksoistutkintoa, pääkoulunaan Vieremän lukio, ja sen rinnalla hän aikoo opiskella kone- ja tuotantotekniikkaa YSAOlla. Opiskelijat valmistuvat opinnoistaan koneistajiksi, levyseppähitsaajiksi tai koneasentajiksi. Vieremän lukio sijaitsee lähellä YSAOn yksikköä, jonka vuoksi liikkuminen oppilaitosten välillä on juohevaa.

”Kaikki metallihommat on aina kiinnostanut, ja olen ajatellut, että lukio on hyvä pohja jatko-opinnoille. Lopulta päätin, että eiköhän oteta molemmat suunnat”, Aatsingeista nuorempi kertoo syitä miksi päätyi MAHIKSEEN. ”Parin vuoden sisään kiinnostus on kasvanut eritoten konealaan.”

Ensimmäiset mielikuvat YSAOsta Aatsinki sai isoveljeltään, joka on kolmannen vuoden opiskelijana. ”Veli kertoi opiskelusta ja olen itsekin kysellyt häneltä mitä näistä hommista pitäisi tietää.”

Viikon ajan TET-tutustumisessa Aatsinki pääsi katselemaan hallia ja tekemään oikeita harjoittelutöitäkin. Yläkoulun opinto-ohjaaja oli apuna, kun Aatsinki pohti tulevaa. ”Ysillä kyselin opolta kuinka kaksoistutkinnon suorittaminen onnistuu ja mitä kannattaisi tietää, tai ylipäätään mitä odottaa.”

YSAOn Vieremän yksikkö tekee tiivistä yhteistyötä alan yritysten kanssa. Siellä kone- ja tuotantotekniikan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan alan työtehtäviä aidoissa oppimisympäristöissä usein jo ensimmäisen opintovuotensa aikana.

Akseli Aatsinki tuntee jo useita alueen yrityksiä, ja YSAOn yrityslähtöinen opiskelu antaa hyvät valmiudet tulevaisuuteen. ”Me ollaan käyty jo aika monessa yrityksessä vierailemassa”, hän toteaa. ”Velikin on kertonut eri paikoista, kun on ollut jo töissä.”

Julkaistu 5.10.2020